Mitä?

Yksittäisten kirjojen tarkemmat esittelyt ovat täällä.

Luettelo kaikista julkaisuistani on täällä.


Laura-kirjat

Osaksi luustosairauteni vuoksi minusta varmaan tuli kirjailija. Minulle on luettu paljon ääneen, ja opin nuorena itsekin huvittamaan itse itseäni lukemalla. Pian aloin kokeilla myös kirjoittamista: kirjoitin runoja, kertomuksia, äänitin kasetille omia kuunnelmia ja ”radio-ohjelmia”, piirtäessäni keksin kuvaan liittyvää tarinaa, ja barbie-leikeissäkin nukkeni oli yleensä jonkin kertomuksen sankaritar. 10-vuotiaana ehdoton kirjasuosikkini oli Anni Polvan Tiina-sarja, jota kopioivia ”kirjanalkuja” koetin saada aikaan, vaikkakin yleensä kyllästyin pari sivua kirjoitettuani.

12-vuotiaana aloin kuitenkin kirjoittaa kertomusta Laura-nimisestä tytöstä. Vaikka tarinassa oli runsaasti aineksia lukemistani tyttökirjoista, se oli kuitenkin sen verran omani, että en kyllästynytkään sen kirjoittamiseen yhden iltapäivän jälkeen. Lopulta vein kertomuksen vanhempieni luettavaksi, ja sitten veljeni näki Pirkka-lehdessä ilmoituksen nuorille tarkoitetusta Kontakti-kirjoituskilpailusta. Osallistuin siihen ja voitin oman sarjani. Silloin ilmestyi ensimmäinen kirjani Lauran syyslukukausi (1987). Kirjoitin sille vielä jatko-osan, Lauran kevätlukukausi (1988).

Laura-kirjat kertovat 12-vuotiaasta koulutytöstä, hänen perheestään ja ystävistään. Tapahtumat eivät ole järin suuria, mutta Lauran elämään ne kyllä antavat vaihtelua.

Laura-kirjat sopivat hyvin ala-asteikäisille, lisäksi niitä on luetettu myös suomea opiskelevilla ulkomaalaisilla.


Ylämaa-sarja

Olen rakastanut historiaa koko pienen ikäni — jaksoin väsymättä kuunnella isän ja äidin kertomuksia omasta lapsuudestaan, ja Maijaliisa Dieckmannin historialliset nuortenromaanit olivat minulle rakkaita, puhumattakaan ”aidoista” vanhoista kirjoista, kuten Alcottin Pikku naisista ja Montgomeryn Anna-sarjasta.

12-vuotiaana, siis samoihin aikoihin kun kirjoitin ensimmäistä kirjaani Lauran syyslukukausi, lueskelin isonveljeni vanhoja sarjakuvalehtiä, jotka oli tehty maailmankirjallisuuden klassikkoromaaneista. Kun luin Walter Scottin kirjasta Rob Roy tehtyä sarjakuvaa, minulta ”putosi se ruuvi joka muilla on löysällä”: ihastuin päätäpahkaa Skotlantiin, vaikka minun piti tarkistaa kartalta, missä moinen maa sijaitsee!

Aloin innoissani penkoa Skotlannin historiaa, erikoisesti 1700-luku, jolloin jakobiitit seikkailivat Skotlannissa. Puutteellisen kielitaidon vuoksi lueskelin aluksi lähinnä suomennettuja romaaneja, joista erityisesti Dorothy K. Brosterin Kohtalon lintu teki minuun valtavan vaikutuksen. Sittemmin selailin tietokirjojakin.

Pari vuotta myöhemmin istuin kirjoituskoneeni ääreen — ja joku kertoi minulle tarinan, muuten en osaa sitä kuvata. Muutamassa illassa laitoin paperille kertomuksen 1600-luvun Skotlannissa, jossa nuoren naisen johtama sotajoukko taistelee Englannin diktaattorin Oliver Cromwellin sotilaita vastaan.

Tarjosin käsikirjoitusta useille kustantajille, mutta se tuli bumerangina takaisin yhä uudelleen ja uudelleen. Aika kului, mutta minä en luovuttanut: rakastin tarinaani ja ajattelin, etten voi olla maailman ainoa ihminen, joka ajattelee niin. Lopulta lähetin tekstin Kirjapajalle, joka oli julkaissut jo muutamia Hulluja luokkiani. Ja sieltä sain hyväksyvän vastauksen! Niinpä abiturienttikeväänäni 1993 ilmestyi kirja Ylämaan sudet.

Koska olin luottanut käsikirjoitukseeni, olin kirjoittanut sille jatkoa jo ennen kuin ensimmäistäkään osaa oli julkaistu. Niinpä sitten vuoden välein ilmestyivät romaanit Margaret, Ylämaan tyttö (1994) ja Ylämaan kapinalliset (1995).

Ylämaa-sarja kertoo erään skotlantilaisen suvun ja samalla koko maan vaiheista vuodesta 1653 vuoteen 1746. Kirjoissa on paljon rakkautta ja paljon seikkailua, mutta myös aikakauden politiikkaa. Kustantaja luokitteli sarjan nuortenkirjoiksi, mutta olen kuullut perheistä, joissa sitä lukevät tytär, äiti ja isoäiti.

Ylämaa-sarja on ilmestynyt syyskuussa 2020 e-kirjoina Saga Egmontin kustantamana.


Hullut luokat

Mennessäni 8. luokalle kouluun luokkaamme tuli uusi poika, joka jostakin syystä ihastui minuun ja osoitti sen välillä aika epämääräisellä tavalla. Kun minä ja ystäväni Minna Kulmala olimme häntä puolisen vuotta katselleet, Minna keksi: ”Kirjoitetaan siitä kirja!” Niin me teimme, ihan huviksemme. Sovimme etukäteen suurin piirtein, mitä seuraavassa luvussa tapahtuisi, ja sitten kirjoitimme tarinaa vuorotellen.

Huviksemme myös lähetimme käsikirjoituksen kustantajalle, ja — se julkaistiin! Koska tämä ensimmäinen Hullu luokka (1990) saavutti lukijoiden suosion, meiltä Minnan kanssa pyydettiin siihen jatkoa. Teimme yhdessä vielä toisen osan, Hullu luokka rakastuu (1991), mutta loput osat olen kirjoittanut yksin. Sarjan viimeinen osa Se on moro, hullu luokka! ilmestyi vuonna 2000.

Hullut luokat kertovat aivan tavallisesta suomalaisesta peruskoulun 8B-, myöhemmin 9B-luokasta, johon tulee uusi poika, Juha Loiva. Loiva on kävelevä energiapommi, joka kuluttaa loputtomasti aikaa ja vaivaa kehittääkseen nerokkaita lunttaussysteemejä (jotka tietenkään eivät toimi) tai innostaakseen muun luokan milloin mihinkin tempaukseen, jotka yleensä päättyvät joko puhutteluun rehtorin kansliassa tai ainakin vähintään jälki-istuntoon.

Alun perin oli tarkoitus, että tyttökolmikko Anna, Emilia ja Miina olisi Hullun luokan keskipiste. Jotenkin Loiva kuitenkin onnistui hurmaamaan lukijat, ja saamani palaute sekä henkilöhahmon mielenkiintoisuus saivat aikaan sen, että Loivasta tuli melkein sarjan päähenkilö — mutta vain melkein, sillä oikeasti päähenkilöinä on koko 9B. Tärkeintä on kuitenkin huumori: elämä ei ole niin kauhean vakava asia, ja Loivan kaltainen värikäs tyyppi ei tarvitse viinaa eikä huumeita elämäänsä piristämään. Nykypäivän lukijalle Hullu luokka on kurkistus 90-luvun maailmaan, jolloin kännykät olivat uusinta uutta eikä tietokoneista tiedetty juuri mitään.

Hullu luokka -sarja ilmestyy syksyllä 2020 e-kirjoina ja osin myös äänikirjoina.


Betty-kirjat

Luin Annan nuoruusvuodet joskus 14-vuotiaana. Ensimmäisellä kerralla kirja ei kolahtanut, mutta kun näin myöhemmin Anna ystävämme -tv-sarjan, palasin kirjojen pariin. Ja olin haltioissani. Samaa vauhtia luin myös Runotyttö-sarjan. Alcottin Pikku naisia jatko-osineen sekä hänen muut teoksensa olin lukenut jo aiemmin.

Kirjoittavana ihmisenä aloin joskus teini-iässä naputella ”omaa versiota” näistä ihanista vanhanaikaisista tarinoista. Tarinani ovat kovasti paljon velkaa ainakin Montgomerylle ja Alcottille, enkä siksi ajatellut, että tekstiä voitaisiin julkaista kirjana. Mutta juuri siitä johtuen kirjoittamisesta tuli minulle suuri nautinto. Luomani yhteisö — Kuusikukkulan perhe, Glen Longin kylän väki, Edinburghin koululaispiirit — muodostuivat minulle pakopaikaksi arjen kiireistä.

Syntyneet kaksi ”tyttökirjaa” seikkailivat varastoissani toistakymmentä vuotta. Lopulta tulin paljastaneeksi kirjojen olemassaolon silloisen blogini lukijakunnalle, joka halusi lukea ne. Niinpä erään lukijan ehdotuksesta julkaisin kirjat Betty ja Betty maailmalla blogimuodossa jatkokertomuksena, luku päivässä.

Blogikirjat saivat kesällä 2008 yllättävän laajan ja innostuneen ystäväpiirin. Tarinan päättyessä tyttökirja-oikeaoppisesti kihlaukseen monet pyysivät minulta jatkoa. Olin aikanaan kirjoittanut sitä muutamia lukuja, mutta sitten tarina oli hyytynyt. Nyt päätin kirjoittaa Bettyn tarinan kolmannen osan loppuun. Tämän Betty oppii elämää -kirjan piti olla ehdottomasti viimeinen osa Bettyn seikkailuista. Vaan toisin kävi. Bettyn maailma oli minulle teini-iässä paikka, johon paeta, enkä malttanut luopua siitä.

Kun neljäs osa, Betty ja muutosten aika, oli ilmestynyt, asia oli selvä. Tietystikään en voinut jättää ensimmäistä maailmansotaa käsittelemättä, olihan Montgomeryn Kotikunnaan Rilla järisyttävimpiä lukukokemuksiani nuorena. Tein siis oman ”Rillani” nimellä Betty ja myrskyn vuodet.

Ajattelin tämän olevan ehdottomasti viimeinen Betty-kirja. Miten voisin kirjoittaa tyttökirjaa ajasta Suuren sodan jälkeen — se ei olisi mahdollista! Mutta ero Bettystä oli yhä liian raskas, ja lopulta annoin lukijoiden houkutuksille periksi. Vaikka olin ajatellut, etten koskaan tekisi ”montgomeryjä” ja ryhtyisi kirjoittamaan seuraavasta sukupolvesta, kuten Maud siirtyi Annasta tämän lapsiin, peruin puheeni.

Betty-sarjan jatkon — tai uuden sarjan alun — sankaritar on Koivurannan Grace, jonka seikkailuista on ilmestynyt jo toinenkin kirja, Maailma kutsuu, Grace. Bettyn maailma on laajentunut moneen suuntaan, sillä useana jouluna olen tarjonnut lukijoille tarinallisia joulupaketteja sarjan hahmojen seikkailuista kirjojen ulkopuolella.

Tärkeää Bettyissä on interaktiivisuus. Lukijat kommentoivat tarinaa ensin blogissa, nykyisin Facebook-ryhmässä (virallinen sivu on täällä). Olemme myös tavanneet Bettyn ystävien kanssa useaan otteeseen 1900-luvun alun tyyliin. Lue lisää Betty-sarjasta täältä ja tutustu Bettyn YouTube-kanavaan täällä.

Betty-sarja on ilmestynyt 2020 e- ja osin äänikirjoina Saga Egmontin kustantamana.

Katso Betty-sarjan verkkojulkkarit 29.8.2020:


Yksittäisiä romaaneja

Olin aina koulussa se hitain ja huonoin käsityöntekijä. Vasta talouskoulusyksynä sain hiukan itseluottamusta käsitöissä, ja kun neulebuumi ja siihen liittyvä yhteisöllisyys – neuletapaamiset ja neuleblogit – 2000-luvun alkupuolella alkoivat levitä, innostuin mukaan. Oma neuleblogini Kerällä on edelleen nähtävänä, vaikken enää juuri käsitötä teekään.

Käsityövillityksen vallatessa alaa aloin ihmetellä, miksi kukaan ei kiirehtinyt hyödyntämään muoti-ilmiötä ja kirjoittamaan siitä kirjaa. Tämäköhän lienee ollut se aihe, josta kaverini totesi: ”Mitä siinä valitat, kirjoita itse!”

Olin talvella 2008 työttömänä, kunnes sain apurahan Vaasan läänin taidetoimikunnalta. Tarkoitukseni oli kirjoittaa vakavasti otettava historiallinen romaani, mutta yhtäkkiä tajusinkin kirjoittavani romaania käsityömaailman uudenlaisesta yhteisöllisyydestä. Syntyi romaani Oikein nurin, jonka nimesin ”Suomen ensimmäiseksi neuleromaaniksi” ja joka taitaa edelleen olla koko lailla ainoa sellainen.

Tarjosin kirjaa parille kustantajalle ja muutamaan neulelehteen, mutta kukaan ei ollut lainkaan kiinnostunut tai ainakin tarinaan olisi haluttu oleellisia muutoksia. Sisuuntuneena totesin, että pitäkää tunkkinne, ja aloin ”myydä” kirjaa vuodesta 2011 alkaen neuleblogissani siten, että kertomalla jostakin tekemästään hyvästä asiasta sai linkin pdf-tiedostoon. Toistasataa hyvää tekoa tehtiin tarinaa vastaan: rahalahjoituksia, sukkia tai myssyjä sairaaloihin, vanhusten auttamista, lasten vahtimista, mitä ikinä kukin keksi.

Kun Saga Egmont -kustantamosta otettiin minuun talvella 2020 ja tiedusteltiin haluani julkaista aiemmat kirjani ja Bettyt e- ja äänikirjoina, kustannustoimittaja ”erehtyi” kysymään, olisiko vielä muuta. Ehdotin Oikein nurin -romaania. Ja niin se vihdoin näki päivänvalon. Tarinan tekniikka on vanhentunut, mutta itse kertomus on puhdasta nostalgiaa nuo käsityöharrastuksen kulta-ajat eläneille.


Kaikki julkaisuni

Linkit vievät kyseisen kirjan uusimman laitoksen esittelyyn.

Laura-kirjat

  • Lauran syyslukukausi (Kauppiaitten Kustannus Oy 1987)
  • Lauran kevätlukukausi (Kauppiaitten Kustannus Oy 1988)

Ylämaa-sarja

Yksittäiset romaanit

  • Palavat kylät. (Ilmestyi ruotsiksi nimellä Brinnande byar ja englanniksi nimellä Burning Villages). (Helsingin yliopisto / Ruralia-instituutti 2006)
  • Oikein nurin – romaani erään elämän langoista (2011, lue lisää taustoista; Saga Egmont e-kirjana 2020)
  • Panttivanki (Kolmiokirjan Linna-sarja 1994, netissä 2016, Saga Egmont e-kirjana 2021)
  • Pako yli nummen (Kolmiokirjan Linna-sarja 1994, netissä 2019, Saga Egmont e-kirjana 2021)
  • Villiruusu (Kolmiokirjan Linna-sarja 1994, netissä 2014, Saga Egmont e-kirjana 2021)
  • Miten valitsette (netissä 2017, Saga Egmont e-kirjana 2021)
  • Marian (netissä 2019, Saga Egmont e-kirjana 2021)

Hullut luokat

Betty-kirjat

Betty-sarjan Spinoff-tarinat:

Historialliset tutkimukset

  • Tulevaisuuden juuret. 100 vuotta kotitalousopetusta Lapualla. (Lapuan Naisyhdistys ry 1998)
  • Puoli vuosituhatta Laihian seurakunnassa. (Laihian seurakunta 2004)
  • Simpsiön juurella. Retkiä Lapuan hautausmaalla. (Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2005)
  • Sodan ja rauhan tie. Historiateksti matkailureitin esitteessä. (Helsingin yliopisto / Ruralia-instituutti 2006)
  • Talonpojan turvaaja — Lapuan Maataloustuottajain yhdistys 1917–2007. (MTK Lapua 2007)
  • Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kiinteistöjen vaiheita. (Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 2008, ilmaiseksi luettavana verkkosivuilla)
  • Askeleen edellä 150 vuotta. Vaasan läänin maanviljelysseuran 150-vuotishistoria. Kaisa Viitalan nimellä. (Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseuran säätiö 2013)

Osuudet antologioissa

  • Elämää suurempi nuoruus. Rippikoulumuistoja ja muistojen rippeitä (Kirjapaja Oy 1991)
  • Suomalaisen rukous (Kirjapaja Oy 1992)
  • Heti tänään. 13–18-vuotiaitten runoja (Kirjayhtymä 1992)
  • Suomalaiset nuortenkirjailijat kautta Plätän (Suomen Nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto 1995)
  • Puumerkistä sähköpostiin – kirjoittamisen ja kirjoittamisen opetuksen suuntia (Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 1995)
  • Virkiä ei väsy (Lapuan Virkiän 90-vuotisjuhlakirja 1997)
  • Saima Harmaja — runoilijoista runoilijoin (WSOY 2007)

Näytelmät

  • Kytösavun aukeilta mailta (Teppo Ylitalon kanssa). Kantaesitys Lapualla 16.7.2000.
  • Riidalla rakennettu kirkko. Laihian kirkko 200 vuotta. Kantaesitys Laihialla 31.10.2005.
  • Ajasta aikaan. Lapuan tuomiokirkko 180 vuotta. Kantaesitys Lapualla 25.11.2007.
  • Wilhola — elämän talo. Kantaesitys Jalasjärven Wilholassa 30.10.2009.

Kohtaus näytelmästä Kytösavun aukeilta mailta (2000).

Kohtaus näytelmästä Wilhola — elämän talo (2009).

Ajasta aikaan (2007) Pohjanmaan uutisissa.