Toisinaan tulee pientä sekaannusta siitä, millä nimellä olen mitäkin julkaissut. Miksi nimiä on kaksi?
Vuosina 1987–2000 julkaisin tyttönimelläni Ikola. Tutustuessani tulevaan puolisooni kirjoittamiseni oli tauolla – lopullisella, kuten oletin. Naimisiin mennessä otin puolisoni nimen ja ajattelin, että jos vielä joskus julkaisen jotain kaunokirjallista, se tulee Kaisa Ikolana, mutta tutkimustyöt Kaisa Viitalana.
Saga Egmontin julkaistessa sekä vanhat että aiemmin kustantamattomat kirjani tekijäksi tuli Kaisa Ikola. Myös Klaanin vieraana -kirjan käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle Kaisa Ikolana.
Karistolta tuli kuitenkin toive Kaisa Viitalan nimestä. Ilmeisesti pelättiin koululaishumoristimenneisyyteni vievän kirjalta uskottavuutta. Asiaa mietittyäni – nyt tulisin kirjoitusharrastuksineni julkisuuteen sillä nimellä, jolla minut esimerkiksi työni piirissä tunnetaan – päätin suostua. Olisihan hauska nähdä, miten ”uuden” nimen kävisi.
Kaikenlaista hauskaa onkin tapahtunut – lukijat ovat tunnistaneet tyylini googlettamatta, ”uutta nousevaa tähteä” on onniteltu, ja olen saanut mm. kutsun esikoiskirjailijoiden tapaamiseen!
Harmillista tässä on vain se, että kirjojani pitää hakea lukuaikapalveluista ym oikealla nimellä. Viitalan nimi tuo osan Ikolan kirjoista, mutta ei toisinpäin.
Jos olet epävarma siitä, millä nimellä olen mitäkin julkaissut, verkkosivujeni kirjaesittelyissä on kirjailijanimi mainittu joka sarjan kohdalla. Toinen turvallinen konsti on hakea kirjan nimellä. Ja aina voit varmistaa asian minulta!